Emojit ovat osa arkea yllättävästikin

Tämän päivän tavalliselle tallaajalle emojit ovat arkea eikä niihin reagoi enää hihkumalla iloisesti vaan ne kuuluvat asiaan lähes kaikessa viestityksessä. Eikä se ole mikään ongelma, sillä ne tuovat mukavaa lisäväriä arkiseen aherrukseen ja niillä voi myös saada viestiin hiukan lisää mielekkyyttä. Katsotaan silti, missä kaikkialla niihin voi törmätä.

Kolikkopelin rullilla pyörivät emojit

Kuten sanottua, emojit löytyvät mitä ihmeellisimmistä paikoista ja ne ovat löytäneet tiensä myös kasinopeleihin ja nimenomaan kolikkopeleihin. Äkkiä katsottuna silmiin osui ainakin kaksi peliä, joissa nämä ihanat pallurat pyörivät rullilla ja saivat aikaan ihastuksen huudahduksia pelkällä läsnäolollaan. Ovatko online-kasinot antaneet pelaajilleen makeusvaroituksen tämäntyyppisestä pelistä?

Tämä maailmanlaajuinen ilmiö on siis ottanut paikkansa intohimoisten pelaajien edessä ja tekeekö se sillä tavalla pelistä söpömmän vai antaako se pelille jotenkin tuttuuden tuntua? Se on tietenkin makuasia, joista ei voi kiistellä, mutta rullilla pyörivät pallurat kieltämättä saavat olon tuntumaan kotoisalta ja siksi peli tuntuu tutulta jo heti ensimmäisistä pyöräytyksistä lähtien.

Pelatessa saattaa silti tuntua, että onko näitä hymiöitä jo tarjolla liikaa, että ne pitää vielä työntää pyörimään rullillekin. Toisaalta, jos pelistä saa hyvän mielen, niin sehän ei ole keneltäkään pois. Ehkä rahavaranto hiukan hupenee kovaa vauhtia, jos kovin pitkään tuijottelee rullia ja katsoo, saako enemmän pusuja vai aurinkolasipäisiä vaihtoehtoja. Siinä mielessä ei ole hätää, sillä peliä voi myös pyörittää leikkirahalla.

Miten emojien käyttö vaihtelee maittain?

Sehän toki tiedetään, että emojit ovat syntyneet Japanissa ja sen tosin huomaa, jos joskus tulee katsottua netissä japanilaisia tekstejä. Tämä ilmiö on varsinkin blogiteksteissä, joten niitä vilisee tekstin mukana varsin paljon, mutta ne sopivat niihin yllättävän hyvin. Japanilaiset, jos ketkä, osaavat niiden tyylikkään käytön. Vastaavasti Suomessa voidaan miettiä, pitääkö emojien käytöstä haastaa oikeuteen, jos niitä käyttää väärässä paikassa täysin väärään aikaan.

Joskus emojien alkuaikoina tehtiin sellaisia havaintoja, että ranskalaisten suosiossa oli vahvasti romantiikka. Se kertoo siitä, että he käyttivät paljon sydämiä. Suomalaiset eivät tuohon aikaan sortuneet samaan, vaan he mieluusti välttelivät sydämiä. Työelämässä ei ainakaan voinut kommentoida sydämellä, sillä siitähän saattoi kollegat ajatella aivan muuta kuin sen, että tehtävä oli onnistuneesti suoritettu aikataulussa.

Sekin väite on mielenkiintoinen, kun sanotaan, että naiset käyttävät emojeja enemmän kuin miehet. Tästä väitteestä on vaikea sanoa, onko kyseessä suomalaiset vai maailmanlaajuinen ilmiö. Siihen on ehkä luonnollinen syy, sillä naiset kaiketi pystyvät kertomaan tunteistaan paremmin kuin miehet. Tästä väitteestä ei voi vetää mitään johtopäätöstä suuntaan eikä toiseen, koska sitä tuskin on kovin syvällisesti tutkittu.

Emojit ja kehonkieli

Useampikin on varmasti kokeillut kirjoittaa viestiä pelkillä emojeilla ja äkkiä ajateltuna se onnistuukin varsin hyvin. Jos nuorisolta kysytään, niin niiden avulla voi kertoa hyvinkin pitkän tarinan ja vastapuoli ymmärtää tarkasti, mitä aihe kertoo. Kyseessä on jonkinlainen kehonkieli, jota voi tulkita silloin, kun on kasvokkain ystävän kanssa. Keskustelussa tulkitaan aina ilmeitä ja eleitä, joten sitähän emojit juuri kuvastavat.

Viestihän värittyy huomattavasti, kun sinne laittaa täydennystä, joten viestin lukija ymmärtää pienestä merkistä, että mikä on lähettäjän todellinen tunnetila. Emojit auttavat viestimään asioita huomattavasti helpommin, vaikka joidenkin mielestä niitä ei tarvita. Tästä herääkin kysymys, että onko tämä tavallaan paluuta menneeseen?

Aikanaan käytettiin hieroglyfejä, kun jokin asia haluttiin ilmaista selkeästi siten, että jokainen ymmärtää, mistä on kysymys. Nyt jopa tuhansia vuosia niiden jälkeen, ne ovat periaatteessa jälleen käytössä joskin huomattavasti modernimmassa muodossa eikä niitä raapusteta kallioon tai puunkylkeen. Nykyään ne kulkevat mukavasti langattomilla välineillä ja vastaanottaja saa viestin reaaliajassa.

Köyhtyykö kieli?

On aivan selvää, että joidenkin henkilöiden mielestä kieli köyhtyy, kun sanojen ja lauseiden sijasta käytetään merkkejä. Mutta köyhtyykö kieli sittenkään? Periaatteessa emojeita on ollut ennenkin, vaikka niitä ei sillä nimellä ole kutsuttu. Ajatellaan esimerkiksi karttaa, jossa on varsin paljon erilaisia merkkejä. Ne, jotka osaavat tulkita karttoja, eivät tarvitse kirjoitettuja selityksiä vaan suunta, maasto sekä jopa maisema avautuu pelkästään tulkitsemalla kartan merkkejä.

Onko väärin väittää, että kieltä on osattava, että pystyy käyttämään merkkejä peräkkäin ja niiden avulla kertoa jonkin tarinan? Sehän on vain kuvallista ilmaisua, mutta ei se poista kielellistä osaamista. Taitava emojien käyttäjä voi olla myös verbaalisesti lahjakas ja näiden kahden yhdistelmällä pystyy lähestulkoon millaiseen ilmaisuun tahansa.

Kieli köyhtyy vain siinä tapauksessa, että sitä ei käytetä millään tavalla. Lyhyissä viesteissä käytetään lyhyitä ilmaisuja, joten ne voivat muuttaa kielen rakennetta, mutta olipa millainen merkistö tahansa käytössä, kieli on ja pysyy. Se vain muuttaa aikojen edetessä muotoaan. Onhan kieli muutenkin muuttunut niistä ajoista, kun Agricola loi kirjakielen maahamme ja teki ensimmäiset kirjat sen avulla.

Emojit kehittyvät edelleen

Kun äsken päädyimme siihen, että kieli ei köyhdy, niin sitä ei tapahdu myöskään emojeille. Uusia raikkaita hymiöitä tulla putkahtelee jatkuvasti lisää ja joitakin niistä modernisoidaan uusilla ilmeillä. Onko se hyvä vai huono? Kaikki kehittyy, joten uudet värit tai kokonaan uudet emojit otetaan yleensä vastaan iloisesti. Nehän tuovat tarinankerrontaan jälleen uutta ulottuvuutta. Se ei siis ole lainaan huonoa, vaan se todistaa, että ne ovat tulleet jäädäkseen.

Yhteenvetona emojeista

Nämä hauskat pienet kuvat jakavat väen kahtia, toiset eli nuoremmat pitävät niistä ja käyttävät niitä paljon. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että ilman niitä pärjää erittäin hyvin. Ne ovat 2000-luvun hieroglyfejä, moderneja kuin aikaisemmat, esihistorialliset versiot 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.